Lauma kasvaa

Tässä vielä kaksin Soukan koirapuistossa. On ollut sellainen hyvä kohde meille kun Lucia vielä aristaa vieraita koiria mutta tuolla on kalliota ja puustoa, niin pääsee siskon kanssa nuuskimaan ihan omiin oloihin vaikka muitakin koiria puistossa olisi.


Puisto tarjoaa Ljuballekin mielenkiintoa maastonsa vuoksi. Normisti kun Ljuba vain makoilee koirapuistoissa tai sitten käy rapsuja pyytämässä joltain siellä olevalta ihmiseltä.


Kallioilla on mukava köpötellä häntä terhakasti pystyssä.


Yhdessä nurkassa on myös mielenkiintoista kivikkoa.


Jotain pieneliöstöäkin varmasti puiston maapohjan alla elelee kun näin päät yhdessä kuoppia tutkitaan.


Vakkaripaikka on kuitenkin edelleen se hevostallinrinne. Se kun tarjoaa riitävästi tilaa ja hyvän alustan juoksuharjoituksille.


Puhumattakaan puron tarjoamista mahdollisuuksista.


Ei ole vesipelosta enää tietoakaan.


Vaan tämä se on sitten parasta. Kaivinkone täydellä teholla...


... ja työn tarkastaja.


Sitten yhteispeliä eli kaivinkoneet rivissä kippurahäntineen


Monen touhun jälkeen iltaisin uni maittaa.

Vaan kuinkas käykään kohtapuoliin ...


Niinpä. Tarkalleen 25.9.2009 aamuyöstä laumamme kasvaa ja duosta tuleekin trio.


Senpä sitten näkee miten nukkumisjärjestys lutviutuu ajan kanssa.


Tämäkin pikkuinen pirtelö kuuluu hieman tähän yhtälöön sillä ei ole pelkoa, etteikö suloisuus jatkossakin olisi tervetullut hoitoon tarvittaessa. Kyllä se takuulla onnistuu.

Vaan nyt elämme odotuksen hetkiä siihen asti kun saamme lausua sanat: "Tervetuloa kotiin Rufino."

Rufino nimi on väännös merkityksestä punakarvainen.

Jännitystä ilmassa

Nyt on käynyt niin köpelösti, että mamsin mielenrauha on jälleen kerran järkkynyt. Mikäs sen on aikaansaanut?
Mikäs se mamsin mielenrauhan järkyttääkään?

Sontakasoissa pyörivä ballerina tyttöni? No ei se sentään mielenrauhaa vie vaikka hetkellisesti pistääkin vähän höyryämään.

Mutapainia harrastava kuningattareni? Eipä sekään. Onhan suihkut keksitty.

Eilen illalla maa-ampiaispesään sohineet koirani (ikävin seurauksin). No mielenrauhaa ei vienyt sekään mutta kyllä vaan pikkusia säälitti kovasti. Lucia niin surkeena, ettei kävelläkään voinut vaan Ljuba urhoollisesti oli kuin ei mitään vaikka sai pistoksia kaksin kappalein. Kortisoonivoide ja kipulääke rauhoitti onneksi tilanteen aika nopeasti kun kotiin päästiin.

Entäs aamulla keittiössä pörränneet seitsemän ampparia? No tulihan siinä kiire törkätä koirat ulos keittiöstä, jonka jälkeen alkoi kunnon lahtaaminen RAID pullon kanssa ja sen päälle listiminen kengänpohjalla. Vaan ei sekään mielenrauhaa vienyt.

No mikä ihme se sitten voisikaan olla?

Annetaanpa kuvan puhua puolestaan ja palataan astialle vähän myöhemmin :)



PS. Kehotan katsomaan kuvaa tarkkaan...

Lelutyttö

Lucia on nyt toden teolla oppinut leikkimään leluilla silloinkin kun niitä heitellään. Onhan se jo jonkun aikaa haparoiden aina käynyt jotain lelua koittamassa ja muutaman kerran itse viskellyt ja mennyt hyppien perään. Mutta nytpä se jo lähtee pallon sun muiden perään ihan jos niitä heittelen ja vaikka Ljubakin olisi vieressä.








(en kyllä tajua miksi kieli on sininen kuvassa ??) Tällainen hullunhauska tuo tytteli on kotosalla välillä








Tämä Lucialle ostamani pehmokonna onkin nyt Ljuban ykkös lelu


Niinpä tytöt voivat hakea eri leluja ilman mitään omimisia kun niitä viskelee. Tosin Lucia on ottanut tavakseen takavarikoida kaikki lelut tuonne eteiseen, josta sitten Ljuba käy hakemassa omansa pois ja vie omaan pesäänsä piiloon



Vähän vahtikoiran elkeitä on myös alkanut ilmaantumaan


Tarkkana kuin porkkana. Vielä ainakin lopettaa räkyttämisen komennuksesta. Saa nähdä jatkuuko sama trendi.


Enimmäkseen kumpikin vaan pötköttelee kotosalla kuitenkin.

Koirapuistohommeleissa ei olla edistytty yhtään. Lucia on kokoajan puolustuskannalla kun joku koira kiinnostuu siitä. Jopa kun kyseessä on ihan pieni pentukoirakin. Suhtautuminen ihmisiin on rauhallisempaa mutta mitään paijaamista se ei edelleenkään suvaitse vaan homma jää siihen nuuhkaisuun. Toki Lucia käy sitten itse vaivihkaa nuuhkimassa toisten koirien takapuolia mutta varjelee omaansa ihan kaikilta hyvin visusti. Voipi olla, ettei siitä koskaan tule sellaista sosiaalista tapausta mitä kyllä toivoisin. Ihan vaan Lucian itsensä vuoksi jos ei muuta.

Vähän on korvattomuuttakin ilmennyt mutta siihen selkeesti auttaa kun itse häippäsee toiseen suuntaan ja puun taakse piiloon. Siellä hevostallin rinteellä tuo pimu kyllä päästelee niin, että välillä hirvittää. Tikkujalat ja tuhatta mennään niin että heinät menee lakoon.

Tänään Lucia sitten kekkasi jostakin ihmisen jättämän läjän ja hankki itselleen uuden lookin. Voi taivas ja yök yök yök. Kuin ihmeen kaupalla selvittiin kotiin ilman että mamsi ja Ljuba sisko sotkeentui myös ja suoraan ammeeseen ja jynssättäväksi. Hellurei ja hellät tunteet olivat kadoksissa kyllä tovin tämän episodin jälkeen.

Vaan eihän sitä kauaa voi olla tuolle komeljanttarille vihainenkaan.


Hetki ennen uutta lookkia ja 'tuoksua'


Ljubankin ulkoilu on päätöntä menoa mutta aika toisella tavalla kuitenkin kuten kuvasta näkyy.

Purosaalistuksen aakkoset

Ljuba on ottanut Lucian oppitytökseen ja on paljastanut hälle purosaalistuksen salat. Niinpä tyttöset jaksavat möyriä vaikka puoli tuntia siellä puron pohjalla sen savisia penkkoja tutkiskellen toiveena kaivaa esiin edes yksi vesirotta. Lucia on siis enemmän kuin innostunut tästä uudesta harrastuksestaan.


Tule mukaan vaan. Ei tää vesi oo oikeesti vaarallista.


Okei mä tuun. Juu eihän tänne hukukaan.


Katsoppas kun täällä niitä vesirottien koloja on


Välillä joutuu vähän venymäänkin


Enimmäkseen pitää kuitenkin kaivaa. No just noin. Hyvinhän sinä opit.


Niinpä nuo rakkaat mutakuonot ovatkin mamsin iloksi löytäneet yhteisen sävelen.