keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Esittelyssä Rufino

No nythän täällä on vilskettä ja vilinää. Uusin turriainen Rufino kotiutui muutama päivä sitten ja ei ole ollut tylsää hetkeä sen jälkeen. Niin pirtsakka pojankloppi tämä on ja niin ihanan avoin ja sosiaalinenkin. Pusupoika ja veijari. Henkinen ikä pattiarallaa 6 kk. Vaan osaa kyllä onneksi myös rauhoittuakin. Oikea ikä n. 2 v.

Mutta menkäämme ajassa hieman taaksepäin.

Noin vajaa viikko ennen Rufinon tuloa tuli Lucialle kova ripulitauti. Samassa rytäkässä onnistui Ljuba astumaan johonkin terävään metsässä ja takatassun anturassa oli syvä ja vuotava vekki. Siinä sitten hoideltiin canikurilla ja riisi-maitohappolitkulla Lucian mahaa ja kaikenlaisin sidoksin ja salvoin Ljuban tassua. No Lucia sitten tokenikin kolmen päivän aikana. Tassu oli se ongelmallisempi tapaus. Lopulta se sitten parani niin paljon, että vain ulkona oli sidottu ja tossu päällä. Sisällä saattoi käyttää vain sukkaa. Vielä Rufin saapuessa oli siis side-tossu ulkoilua. Nyt on kuitenkin niin hyvin arpeutunut, että voi ulkoillakin ilman tossua eikä sisälläkään sukkaa tarvitse.

Sitten saapui tämä pyörremyrsky elämäämme. Ei ole ollut tylsää hetkeä sen jälkeen. Mitäs sitten tapahtuikaan. Noh tämä Lucia tyttönen, steriloitu narttu, kehitti itselleen juoksuajan. Mitä lie olikaan steriloinnin yhteydessä tapahtunut mutta ainakaan kaikkea tarpeellista ei oltu pois saatu. Siinä sitten pimppa turvonneena ja itseään kokoajan putsaten merkkailuineen päivineen pähkäilin mitäs tästä yhteiselosta nyt tulee. Rufino on kastroitu mutta tie sitten koska kun se tyhjä nahkapussi on edelleen aika näkyvä siellä haarojen välissä. Selvääkin selvempi on, että edelleen hormoonit jyllää pojalla.

Seuraavaksi kehitti Ljuba itselleen mahtiripulin. Sitä tavaraa tuli sisälle ja ulos. Onneksi sitä kesti vain pari päiväöä ja nyt tuntuisi kaikkien massut olevan kunnossa taas.

Rufino onkin ollut täysin sisäsiisti tähän aamuun saakka. Tänään sitten lorotteli olohuoneeseen vaikka pihan ovi oli auki. Uskon sen olleen merkkailua Lucian juoksuista johtuen. Koskapa sen itsekin näin ja poika osaa ulos tehdä pääsin kyllä heti asiasta huomauttamaan. Saa nähdä oliko sillä vaikutusta.

Siellä Lucian selässäkin on poika pari kertaa ollut ja sen jälkeen tuntuu olevan hieman tukalaa miehenalullani kun toiminta keskeytetään.

On siis ollut aikas menevää tämä alkumme ja kekseliäisyyttä vaativaa. Nyt on Lucialla vanhat sloggini ja pikkuhousunsuoja päällään. Häntää varten leikkasin niihin reiän ja lopulta kiristin systeemin hakaneuloilla. Lisäksi sai rassu suihkauksen Cothivet haavansuojasuihketta sinne haarojen väliin. Tämä kahdesta syystä. Cothivet siis pitää koiran kielen poissa määrätyltä alueelta kun siinä on kovasti voimakas tuoksu. No senpä takia ei Lucia nyt yritä niitä pöksyjä lutkutella saatikka pois repiä. Se pitää myös Rufinon nenän poissa sieltä.

Olen myös suihkinut tossuni ja muita esineitä samalla aineella kun toi pojankloppi ei oikein osaa pysyä erossa niistä vaikka leluja ja pahvirasioita on lattiat täynnä. Kyllähän nämä onkin ahkerasti askarrelleet. Jopa Ljubakin.

Mutta tässä on nyt siis valikoima näitä kuvia, jotta kertokoot ne omaa tarinaansa.


Vasta saapuneena lentokentällä Rufino tutustuu Ljuban peräpäähän :D


Kotona Lucia ei ollut yhtä vastaanottavainen


Kovasti piti paikkoja tutkia heti alkuun


Kiva lelukin löytyi


Sitten yllätti väsy


Seuraava päivä ja heti lähti leikki käyntiin






Myös Lucia siskon kanssa päästiin pikkuista rallia ottamaan


ja myös painia


Sängyllekin päästiin mutta hajurako, se oli pakko olla


Ljuballa ei ollut mitään sitä vastaan, että uusi veli oli ihan pyllyssä kiinni kuin turvaa hakien pörisevältä kaksoissisareltaan


Ulkona löytyi muitakin leikkikavereita


Kun samalla sai hurmattua russelitädin ja sai yhdellä kertaa maharapsutusta sekä koirapainia niin ei olisi pieni koirapoika onnellisempi ollakaan


Sitten päästiin porukalla jalkoja venyttelemään


Siskokset russelille hieman liian nopeita mutta urheasti pikkuinen yritti mukana pysyä


Sängylläkin tapahtui lähentymistä


Mitä!? En ollut missään lähelläkään tuota pojankloppia!


Ljubakin innostui leikkisälle ja yhdessä siinä karvapalloa retuutellaan


Edelleen se on Ljuba joka tahdin määrää vaikka hitaampi kakaroita selvästi onkin. Ei tule pallosta kinaa vaan Ljuba saa tilaa.


Ruokailu rivissä onnistui saman tien mutta kyllä on poika ruokahullu. Pakko sitä on pidätellä kunnes on kaikilla kupit telineissä, jotta ei ehdi muittenkin kuppeja tyhjäksi hotkaista.


Nyt ei tartte enää Ljuban toimia hajurakona ja sängyssä nuo kolme kanssani nukkuvat.


Näin somasti olivat jo eilen illalla vieretysten eikä ole siis mikään järjestetty kuva ;)


Tämä taas on mutta tuo yksi ei ihan vielä ymmärrä istu-käskyä vaikka alkaa senkin kyllä sisäistämään kun saa namia. Paikka-käskyä ymmärtää sitäkin vähemmin toisin kuin Ljuba ja Lucia.


Kaikin puolin tosi pirteä ja ihana pakkaus joskin joka asiaan aina nenäänsä kylläkin tunkemassa. Oli sitten kyseessä Ljuban tassun hoito tai Lucian pöksyjen sovittelu.


Ja niin söpö, kuten tässä päikkäreillä yhdessä hirvilelun kanssa.

torstai 17. syyskuuta 2009

Lauma kasvaa


Tässä vielä kaksin Soukan koirapuistossa. On ollut sellainen hyvä kohde meille kun Lucia vielä aristaa vieraita koiria mutta tuolla on kalliota ja puustoa, niin pääsee siskon kanssa nuuskimaan ihan omiin oloihin vaikka muitakin koiria puistossa olisi.


Puisto tarjoaa Ljuballekin mielenkiintoa maastonsa vuoksi. Normisti kun Ljuba vain makoilee koirapuistoissa tai sitten käy rapsuja pyytämässä joltain siellä olevalta ihmiseltä.


Kallioilla on mukava köpötellä häntä terhakasti pystyssä.


Yhdessä nurkassa on myös mielenkiintoista kivikkoa.


Jotain pieneliöstöäkin varmasti puiston maapohjan alla elelee kun näin päät yhdessä kuoppia tutkitaan.


Vakkaripaikka on kuitenkin edelleen se hevostallinrinne. Se kun tarjoaa riitävästi tilaa ja hyvän alustan juoksuharjoituksille.


Puhumattakaan puron tarjoamista mahdollisuuksista.


Ei ole vesipelosta enää tietoakaan.


Vaan tämä se on sitten parasta. Kaivinkone täydellä teholla...


... ja työn tarkastaja.


Sitten yhteispeliä eli kaivinkoneet rivissä kippurahäntineen


Monen touhun jälkeen iltaisin uni maittaa.

Vaan kuinkas käykään kohtapuoliin ...


Niinpä. Tarkalleen 25.9.2009 aamuyöstä laumamme kasvaa ja duosta tuleekin trio.


Senpä sitten näkee miten nukkumisjärjestys lutviutuu ajan kanssa.


Tämäkin pikkuinen pirtelö kuuluu hieman tähän yhtälöön sillä ei ole pelkoa, etteikö suloisuus jatkossakin olisi tervetullut hoitoon tarvittaessa. Kyllä se takuulla onnistuu.

Vaan nyt elämme odotuksen hetkiä siihen asti kun saamme lausua sanat: "Tervetuloa kotiin Rufino."

Rufino nimi on väännös merkityksestä punakarvainen.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Jännitystä ilmassa

Nyt on käynyt niin köpelösti, että mamsin mielenrauha on jälleen kerran järkkynyt. Mikäs sen on aikaansaanut?
Mikäs se mamsin mielenrauhan järkyttääkään?

Sontakasoissa pyörivä ballerina tyttöni? No ei se sentään mielenrauhaa vie vaikka hetkellisesti pistääkin vähän höyryämään.

Mutapainia harrastava kuningattareni? Eipä sekään. Onhan suihkut keksitty.

Eilen illalla maa-ampiaispesään sohineet koirani (ikävin seurauksin). No mielenrauhaa ei vienyt sekään mutta kyllä vaan pikkusia säälitti kovasti. Lucia niin surkeena, ettei kävelläkään voinut vaan Ljuba urhoollisesti oli kuin ei mitään vaikka sai pistoksia kaksin kappalein. Kortisoonivoide ja kipulääke rauhoitti onneksi tilanteen aika nopeasti kun kotiin päästiin.

Entäs aamulla keittiössä pörränneet seitsemän ampparia? No tulihan siinä kiire törkätä koirat ulos keittiöstä, jonka jälkeen alkoi kunnon lahtaaminen RAID pullon kanssa ja sen päälle listiminen kengänpohjalla. Vaan ei sekään mielenrauhaa vienyt.

No mikä ihme se sitten voisikaan olla?

Annetaanpa kuvan puhua puolestaan ja palataan astialle vähän myöhemmin :)



PS. Kehotan katsomaan kuvaa tarkkaan...