tiistai 16. kesäkuuta 2009

Tuskien taival jatkuu mutta niin jatkuu myös elämä

Edelleen on suruni murskaavan suuri mutta olen pakottanut itseni katsomaan eteenpäin. En voi pysähtyä hetkeen, jolloin jouduin hyvästelemään rakkaani viimeisen kerran. Se ei ole terveellistä. Niin tuskaiselta kuin tämän blogin uudistus tuntuikin koin, että minun on pakko tehdä se, jotta voin jatkaa eteenpäin. Lucan uurna muistuttaa toki vielä siitä hetkestä tuolla keittiön pöydällä. Kun en ole kyennyt sitä maan uumeniin hautaamaan vieläkään. Sekään ei ole terveellistä. Jotenkin vaan koen, että jos hautaan sen niin olen kääntänyt lopullisesti selkäni tuolle pikku nellerolleni. Oikeastaan järjellä ajateltuna sillä ei ole väliä. Uurnassa on vain Lucan tuhkat. Ei siellä ole Luca itse. Luca on ihan muualla. Sydämmeeni ikuisesti tallennettuna. Miksi sitten koen asian niin vaikeaksi. On ihan hölmöä takertua johonkin uurnaan, niin kuin se tekisi Lucan vielä olevaksi. Sillä todellakaan Lucaa ei ole. Vaan kunhan on juhannus eletty ehkä jaksan viedä Lucan uurnan paikalle mökkimme pihaidan kupeeseen angervopensaitten viereen, jossa jo iso luonnonkivi odottaa. Se on vähän erillään muista eläinhaudoistamme ja hyvä niin. Siitä tulkoon minulle erityinen muistelupaikka. Olihan Luca aika erityinen yksilökin.

Vaan nyt on nelleroitten aika lopullisesti ohi. Mikään ei ole ikuista. Eivät nellerotkaan. Tästä päivästä lähtien tämä on Ljuban blogi. Viipurilaisen ihanuuden, josta saan joka päivä olla kiitollinen.

Kulkekaamme eteenpäin elämän polkua. Ljuba ansaitsee saada elää elämäänsä kodissa, jossa hänen olemisensa ja hyvinvointinsa on etusijalla. Ei niin, että emäntä elää menneisyydessä, joka ei tule takaisin vaan niin, että emäntä elää tässä päivässä tämän rakkaan kanssakulkijansa rinnalla.


Ljuban talviturkki lensi Hannusjärveen pari viikkoa sitten


Kävimme kävelemässä luonnonkauniilla Lasilaakson luonnonsuojelualueella jokunen päivä sitten.


Kopparnäsissa olimme lintuja ihailemassa.


Herkkkujahan sieltäkin löytyi.


Jotakin pikku eliötä ihmettelemässä mökin pihalla.


Uudelleen trimmattuna viikko sitten ja Fagervikin paviljonkisaaressa.


Siellä on komeat kalliot järven rantaa pitkin menevän polun varrella.