Kauniisti hyvästelimme ystävän

Tämä siis tapahtui jo viime viikolla mutta näin kesäisin laahaa blogi vähän jälkijunassa.

Vilma pirpana, kuin eliksiiriä sielulleni

Juuri nyt kun olen hieman päässyt suruni yli siten, että sattuu vain ajoittain ja ei niin paljoa kuin aiemmin ja Ljuballa toisaalta on näitä vanhuuden (tai masennuksen) merkkejä niin naapurin pirteä pikku Vilma on toiminut kuin eliksiiri sielulleni.
Tosin Ljubakin, joka syö taas kipulääkkeitä pienennettynä annoksena, oli niin mahottoman pirteä tänään kun neljään pekkaan olimme Pirttimäessä samoilemassa ja grillaamassa. Koirakaveri ja luonnon hajuja täynnä oleva ympäristö saa ihmeitä aikaan.

Vaan tämän kirjoituksen omistan nyt pikku Vilmalle. Kuvia on niin mökkireissulta, Kopparnäsista, Hannusmetsästä kuin Pirttimäestäkin.

Olkaapa hyvät. Pikku Vilman seikkailuja:


Vilma ja pikku matte mökkeilee


Onkos pupu käynyt visiitillä yöllä? Ei tainnut löytyä käyntikortteja.


Uudet maastot Nötön kanavan rannalla piti tutkia tosi tarkkaan


Vilmasta tulikin pienellä rohkaisulla oikea noutaja


Hannusmetsän rämeikkö oli sitten jännittävä paikka. Tämä on minullekin nostalginen paikka. Tässä aikoinaan istuin iltamyöhään syömässä pizzaa ja levittelin raakoja maksanpalasia ympäriinsä ja haukutin Lucaa kun Ljuba oli kadonnut. Sehän oltiin viety siis Viikkiin mutta tuolloin en sitä vielä tiennyt.


Vilma on vauhtimimmi


Lähes umpeenkasvaneessa lammessa Vilma viimeisteli noutamisen taitojaan kunnes...


jaksoi raahata vedestä kaiken kasvillisuudenkin läpi pitkän ja umpimärän lankun, joka oli monta kertaa pitempi kuin koira itse. Voimia ei siis puutu pieneltäkään koiralta.


Kopparnäsin lintuparatiisissa oli niinikään vauhti päällä vaikka kytkettynä olikin


Voi sitä oivaltamisen riemua. Tässä on Vilma ja vaarallinen mutta kiehtova vaahtopää.


Hui sentään. Siinähän on oikea monsterivaahto. Meni tovi ennenkuin Vilma uskaltautui sitä kesyttämään.


Ljubaa kiinnosti vallan muut asiat


Kaikki matkan varrella olevat kallion raot etenkin


Tässä ei sitten enää se luonnon viehätysvoima tehonnut samalla tavalla kun nakkeja (luomu sellaisia) grillattiin Pirttimäessä. Vilma on pienentynyt aikas paljon kun edellisen reissun päätteeksi tyttö joutui trimmaajan (siis minun) kynsiin puutarhapöydälle tököttämään.


Uusi virtaviivainen Vilma Vipeltäjä


Molemmat koirut saivatkin käydä kastautumassa Hynkälammen lähdenkirkkaassa vedessä ennen muutaman kilometrin takaisin kulkumatkaa autolle.


Tämä kuva onkin vanha (viime talvinen) jolloin nelikko oli vielä koossa. Siitä näkee millainen hellyydenkipeä kullanmuru tuo tyttönen on.

Tämä oli Vilman esittely tällä kertaa. Hyvää viikonvaihdetta toivotellen suuntaamme Ljuban kanssa huomenna mökille.

Vanhuusko astunut kuvaan?

Kaiken surun ja murheen keskellä on ollut pakko todeta, ettei Ljubakaan ihan terve ja nuori tyttönen enää ole. Selvästi on näkyvissä monia vanhuuden merkkejä. Enhän tiedä ollenkaan minkä ikäinen tyttö oikeasti on mutta epäilys on alkanut kallistumaan siihen suuntaan, että ehtoopuolta nyt kuljetaan. Selkeä ero on tullut Lucan poismenon jälkeen. Askel on hidastunut entisestään, yhä useammin pienenkin hidastuksen yhteydessä tyttö menee makuulle ja joinakin päivinä silmistä on selkeästi luettavissa vanhuuden merkit ja ehkä kiputilatkin.



Toista viikkoa sitten Ljuballe tuli kova tärinäkohtaus joka kesti aika kauan ja samassa yhteydessä huomasin tytöllä olevan kovia kipuja ja kosketusarkuutta.
Tilasin eläinlääkärille ajan ja todettiin, että niska on jumissa sekä vasen takareisi kovin jäykkä. Alkoi kipulääkekuuri, jonka ansiosta tyttö selvästi piristyikin.
Viikkoa myöhemmin vein Ljuban kuvattavaksi. Siinä yhteydessä todettiin niskan olevan taas kunnossa. Samalla korvasta poistettiin kiusallinen verisyylä, joka välillä puhkesi tullen kipeäksi ja sitten taas aina kasvoi takaisin. Yksi tikki laitettiin poistokohtaan. Sen poistin itse viikkoa myöhemmin ja poistokohtaa ei edes enää havaitse.
Kuvauksessa todettiin, että vasen lonkkamalja on oikeata loivempi ja siinä on alkanut lievä nivelrikko. Eläinlääkäri luokitteli lonkat kuitenkin suurinpiirtein C-lonkiksi molemmat. Kuitenkin vasen lonkka vaikuttaisi aiheuttavan kipua ja jäykkyyttä sekä jonkinlaista jalan heikkoutta. Kyynärissä ei ollut mitään nivelrikkoa tai muutoksia. Alaselkä, eli lanneranka näytti myös normaalilta ja tytön tassurefleksit toimivat normaalisti. Niskan alueen mahdollista vauriota ei voi röntgenillä todeta vaan silloin tulee kyseeseen magneettikuvaus. Niska ei kuitenkaan vaikuta nyt jäykältä.


Ljuban toipumiseen rauhoituksesta aamuisen kuvauksen jälkeen kului pitkälle iltaan.

Nyt Ljuba saa elämänsä loppuun asti Arthloflexiä ruiskeena suuhun 5 ml per päivä. Se edistää nivelnesteen laatua sekä rustosolujen ravinnon saantia. Myös jatkuva kipulääkeresepti saatiin, jotta voin antaa kipulääkettä tarvittaessa.
Toki Ljuballa on yhä vanhat temput mielessä kun isoon metsään mennään ja pelkäänpä pahoin, että yksi tai ehkä kaksikin supikoiraparkaa ovat saaneet siirtyä paremmille metsästysmaille äskettäin.



Vaan palautuminen näistä reissuista kestää yhä kauemmin. On ehkä pakko ruveta jättämään minulle niin rakkaat metsäreissut vähemmälle ja keskittyä lenkkeilemään lähimaastoissa ja ranta-alueilla.
Vaan etenkin sadepäivinä tuntuu Ljuban elämänhalu luisuvan paljon. Ikään kuin kosteus aiheuttaisi kolotuksia. Ainakin takatassut ovat hyvin kosteusherkät vaikka toisaalta tyttö kyllä kahlailee sitten edelleenkin.





Enemmänkin märkä maa tuntuu aiheuttavan epämiellyttävää tunnetta. Tosin näin on ollut alusta asti vaikka mitään näkyviä ärsytyksen kohtia ei näy tassuissa. Ei siis ihon punotusta, haavaumia tai muuta ärsytystä.
Leikkisyyttäkään ei juurikaan enää ole kotona. Tosin en edes yritä mitään vetoleikkejä leikkiä tuon niskan vuoksi. Aktivointikuutio toimii kyllä edelleen välillä ilta-aterian saannin yhteydessä.
Purolla ei ole juurikaan tutkimis- eikä kaivamisintoa ollut Lucan poismenon jälkeen ollut kuin hetkittäin.



Mökillä vielä ajoittain tyttö käy myyränkoloja kaivamassa mutta hyvin paljon enemmän vain oleskelee.





Surullista todeta, että tyttö on äkisti vanhentunut vaikka syynä saattaa hyvin olla laumakaverin poismeno. Lucalla kun oli tapana provosoida Ljubaa niin kauan että sai itselleen edes hetkittäin kaverin riekkumisilleen ja ilmeisesti ulkona Lucan tutkimisinnostus sai Ljubaankin vauhtia. Paljonhan ne yhdessä paikkoja tutkivatkin ja yhteisiä kuoppia kaivelivat.
Olen kyllä harkinnut ajoittain Ljuballe uutta kaveria ottavani mutta sitten totean, etten vaan ole siihen henkisesti valmis. Liian paljon surua asuu edelleen sisälläni.
Enkä tiedä olisiko se sitten loppupeleissä oikeinkaan jos Ljuba todellakin on jo vanha ja väsynyt sekä kipuilevakin. Puhti on kyllä Ljubasta poissa, joskin se nostaa päätään silloin kun vietit vievät mukanaan.







Itse koen tämän niin masentavaksi kun en ole oikein päässyt yli kahden rakkaan karvaisen ystävänkään menetyksestä vielä.
Varsinkin Luca voimakkaasti kummittelee mielessäni edelleen.

Vein Lucan uurnan sitten sinne mökille ja hautasin sen aidan kulmaan. Laatoitin kuopan reunat ja istutin siihen Särkyneen Sydämen. Aattelin, että mielenikin pääsee nyt lepoon. Vaan en kyennyt poistamaan Lucan pentukuvaa enkä kynttilöitä sen sivuilta keittiön pöydältä. Päin vastoin menin ja keräsin kimpun kesäkukkia ja asetin senkin siihen ryhmään. Lisäksi sain kanadalaiselta ystävältäni ja hengenheimolaiseltani kauniin osanottokortin, joka sai kyyneltulvat taas virtaamaan.
Elikkä edelleen Lucalla on siinä keittiöni pöydällä pyhättö.





Vaan nyt tuntuu Ljubakin aiheuttavan sitä murhetta. Tänään ei ole hyvä päivä ollenkaan. Hyvin haluttomalta ja väsyneeltä vaikuttaa tyttö. Pitäisiköhän mennä huomenna hankkimaan se kipulääke ja katsoa parantaako se mielenlaatua ja energiatasoja. Sillähän se selviää onko kyse vain kivuista tai niistä yleensäkään. Ehkä se niskan magneettikuvauskin kannattaisi tehdä ja mahdollisesti otattaa maksa- ja munuaisarvot.
Näitähän ei ole tutkittu sen jälkeen kun Ljuba tuli Suomeen. Silloin ne olivat ihan normaalit.

En tiedä ylireagoinko kun olen muutenkin herkistyneessä mielentilassa mutta ainakin saisi joistakin asioista varmuuden. Niin on minulle tuo hurtta rakas, etten kestä nähdä sitä allapäin ja ajatella sillä olevan kipuja.

Ainakin ilon aihetta on siinä, että minulla niin kuin Ljuballakin on edelleen mukavia ja uskottuja koiraystäviä vaikkei niitten kanssa nyt erityisesti leikitäkään. Onhan kuitenkin selvästi mielissään niiden tapaamisesta. Ja todellakin on myös parempia päiviäkin.





KAVEREITA


Iltalenkillä Raunin, Ruutin sekä Iltsun ja Vilman kanssa


Ljuba ja Vilma mökillä


Lenkillä Barösundissa fammon kanssa


Yhteiskellintää Iltsun kanssa


Lenkillä Tiinan ja pikku Säteen kanssa. Tosin tässä vasta tehtiin tuttavuutta.


Tällä Hannusmetsän lenkillä toissa päivänä Ljuba tekikin katoamistempun, joten vain Vilma oli Ruutin ja minun kanssani järven rannalla ihmettelemässä kaikkea luonnon kauneutta.

Kaunotar ystäväni lähti ikuisuuteen

Karvainen ystäväin ja monivuotinen hoitokoirani, ihmisen turhamaisuuden, epäeettisen kasvatustyön tai minkä lie välinpitämättömyyden uhri mutta ennen kaikkea lojaali, rakkauden täyteinen, rakastettu, lumoavan lempeä ja suloinen pieni, viaton olento ja perheen ydinjäsen - koira - ihmisen vilpittömin seuralainen, Nelli pieni prinsessa siirtyi juuri äsken ajasta ikuisuuteen.



Perinnöllisen sairauden aiheuttamat tuskat ja siitä aikojen saatossa pahenneet pelkotilat ei enää pientä ystävääni kiusaa.


Vaan tyhjyys ammottaa perheessä, jonka ensimmäinen koira Nelli rakas oli. Teini-ikäisen tytön viimeinen yhdysside pois menneeseen isään on poissa. Tähtiverhon taakse siirtynyt.


Perheen äidin suunnaton ikävä ensimmäisen karvaisen lapsosen perään on murskaava.


Koirasiskon Vilman jatkuva kaveri ja lauman jäsen on huokaissut viimeisen hengenvetonsa. Niin paljon lempeää rakkautta katosi hetkessä pois - aivan liian varhain.


Jää hyvästi pikkuinen. Olit niin suunnattoman rakas meille kaikille.