Nellerot veden äärellä

Meri ja järvet ovat nyt sulanneet ja on entistä hauskempaa touhuilla vesien äärellä loistavassa kevätauringossa.


Ljuban touhuja


Lucan touhuja


Hannusmetsän kallioita


Hannusjärven pohjukkaa

Viikon koirakuva 38 - Onnellinen

Viikon koirakuvaa emännöi Elina, Jade belginsä kera. Jos haluat osallistua klikkaapa yo. nappia

On niin paljon mitä tekee noi veikeät veijarit onnellisiksi, että tuli valinnan vaikeutta. Päädyin kuitenkin kuviin, jotka saavat innon puskemaan pinnalle ihan kotioloissakin.

Working for your dinner





Elikkä kun joutuu oikeasti tekemään vähän hommia illallisensa eteen sen sijaan, että se työnnetään vaan kupissa nokan eteen niin sekös on koirista mukavaa.
Sinne tiukasti rullattuihin kangaspaketteihin se illallisnappulamäärä on piilotettuna ja tuhina on aikamoinen kun niitä sieltä mytyistä sitten etsitään. Muitakin versioita kongeista aktivointikuutioihin löytyy mutta on hyvä näitä juttuja aina vaihdella.

Tunnelmia pääsiäisenä ja sen jälkeen

Alkaa olla vähän liikaa näitä blogeja joten pakko miettiä pidänkö jatkossa koirablogiani pystyssä vai teenkö luontoblogiini ns. koirapäivän. Toistaiseksi pysyköön tällaisena.

Mutta laitetaanpa nyt vähän kuvia tänne kun niitä tuppaa aina kerääntymään. Kivahan noita veijareita on kuvailla vaikka kuvia liikaa tuleekin.


Vilma tarkkana mökkimme yläpuoleisilla kallioilla


Ljuba tarkistaa oisko namijakelua käynnissä


Nellillä on vain hajut mielessä


Luca taas syynäilee seudun jänistilannetta


Mökillä Luca oli tosi hyvää pataa veljeni kanssa ruoka- ja kahviaikoina. Muuten ei niinkään.


Vilmasta sen sijaan tuli täysin Alfin tyttö. Siellä missä veljeni istui siellä oli Vilmakin.



Pääsisäisen jälkeisenä viikonloppuna oli aurinkoista mutta hirveän viimainen tuuli. Se ei onneksi pihallemme tunnu kun toisen puolen on talo ja toisen puolen kalliot tuulen jakajina. Saattoipa Ljuba sitten nautiskella auringossa löhöilystä.


Luca löhöilee vain sisätiloissa. Ulkona ei koskaan. Jotain pitäis aina löytyä jota sais haukkua. Jos ei muuta ole käy siihen hommaan lintujen ääntelytkin.


Mitä? Minäkö?


Vähän oli vaikea ymmärtää taas miksi rantajäällä ei saisi juoksennella mutta sentään käännyttiin reunalta pois.


Sama kyllä koski ihan Ljubaakin.


Kopparnäsissa sen sijaan ei jäitä ollut ollenkaan.


Ei siis tarvinnut toppuuttaa poispäin rantakallioilta.


Metsälammikkokin oli jo ihan sula


Toisin kuin Suvisaaristossa, jossa veden alla oli kiinteä jääpinta vielä.


Pirttimäessä käydessämme kiipeilimme enimmäkseen kallioilla sillä oletin järvien olevan vielä jään peitossa koska Pitkäjärvi matkan varrellakin oli sitä.


Kyllähän ne kalliotkin koiruuksille passaa vallan mainiosti.

No siinä se olikin tämän kerran kuvakokoelma. Elikkä hyvää viikon jatkoa vaan kaikille lukijoillemme.

Viikon koirakuva 37 - kevättä ilmassa

En olekaan älyttömän pitkään aikaan ollut mukana mutta nytpä päätin osallistua tällä 'keväisellä' koirakuvallani.


Viipurin rescue Ljubahan siinä pistää tuulemaan ruohossa kieriskeltyään

Viikon koirakuvaan voi osallistua klikkaamalla ao. nappia

Tonni meni rikki ... siis laskurissa

Vaan ei tämä postaus oikeastaan siihen liity. Kunhan aattelin vähän laitella kuvia kun on nämä naapurin pikkupimut hoidossa taas. Emäntäväki sinnittelee maanjäristysten keskellä Roomassa. Turvassa ovat kyllä mutta pelottavaa se silti on. Todella järkyttävä tapahtuma. Sydämeni itkee kotinsa ja rakkaittensa menettäneiden puolesta.
Täällä on ehkä kevät hieman myöhässä ja kylmä tuuli piiskaa kasvoja mutta sen ottaa kyllä niin paljon mielummin kuin tuollaiset luonnon mullistukset. Ei ole meillä huolen häivää.
Vaan enpä nyt ihmeempiä aikonut jorista tälläkään kertaa. Kovat trimmaustsembalot on ollut meneillään. Karvansa on menettänyt naapurin Vilma ja molemmat omistani. Aika kaljun näköistä porukkaa siis.
Neilli on oikeastaan tämän yön äitini kanssa kun Romeo lähti kotiväkensä kanssa Dragsfjärdiin. Totesin että Nelliä on lähes mahdoton ulkoiluttaa näiden kolmen menopelin kanssa. Kolme askelta, stop, rapsuti rapsuti, kolme askelta, stop rapsuti rapsuti. Siitä ei vaan tullut mitään. Varsinkaan kun kulmissa paukkui jotkut saamarin papatit ja Luca oli taas hysterian partaalla ja kieppui vikisten ympärilläni, Ljuba kyllästyneenä jatkuviin pysähdyksiin hengaili jossakin taka-alalla ja Vilmalla niin kauhea veto päällä, että se lähes tukehtui. Siinä kaiken keskellä minä yritin samoilla remmisotkujen kanssa ja laskea kerta toisensa jälkeen kymmeneen. Välillä oli vaan pakko kaapata Nelli kainaloon, jotta ollenkaan päästäisi eteenpäin mutta enhän minä sitä jaksanut pitkiä matkoja kerrallaan kainalossa roikottaa samalla kun yritin epätoivoisesti ohjailla kolmea koiraa toisella kädelläni. Nellin itsensäkin takia sitten päätettiin, että äiti pitää hänet pari päivää. On kolmessakin ihan riittävästi hommaa kun kaksi ovat vetäviä ja aika kipeät käsivarret on ollutkin kun ennestäänkin olivat vähän aristavia. Vaan kun kuitenkin enimmäkseen kulkevat yhtä matkaa niin se helpotti kyllä menoa huomattavasti.

Metsässä kyllä olimme yhtenä päivänä mutta kun siellä pitää aina varoa, ettei kukaan tule koiransa kanssa samoja polkuja. Nelli ja Vilma saavat kumpikin raivohepulin jos näkevät toisen koiran ja Vilma myös ihmisten ollessa kyseessä. Tämä sitten yllyttää Lucankin haukkumaan ja tilanne on mahdoton. Onneksi kukaan ei tullut huomaamatta takaata tai sivusta. Vapaana ollessaan Nelli kun pärjää ihan hyvin kuten olen ennenkin maininnut. Toki kaikki vähänkin jännät tilanteet saavat rapsutusreaktion aikaiseksi oli sitten valjaat päällä tai ei. Nellin kohdalla näitä jänniä tilanteita tulee vähän väliä.

Täytyy vaan iloita siitä, että Nellin elämässä on myös mukavia asioita ja että pikku prinsessa osaa iloita vapaana olostaan ja on kiinnostunut kaikista hajuista ja muista asioista luonnossa. Kyllä Nelli siskonsa Vilman myös kotosalla leikkiinkin haastaa monasti ja ruoka, se vaan on niin hyvää että piruetteja tanssitaan kun ruoka-aika on tiedossa.

Jaa, tulipa joristua kuitenkin. No mutta laitetaan nyt kuvatuksia tänne sitten.


Pieni koira isossa metsässä


Toinen pikkuinen ruohikossa


Yksi vähän isompi kaislikossa sorsia hätyyttelemässä. Ja sitten sieltä kuului plumps. Menipä neidin takapää veteen. Brrr! Ihan itsellekin tuli kylmä koko ajatuksesta.


Tehtävä suoritettu ja sieltä sitä tullaan kuin ei mitään olisi käynyt.


Jotain tosi jännää koiranruusupensaan alla.


Neitoset kevään tuoksuja tutkimassa


Leikkiinkutsu Vilmalle


Ja eikun menoksi


Ai niin sinne kaislikkoon ei kannattanutkaan juosta ja kun toi mamsikin tuolla karjuu niin käännytään nyt sitten.


Tapansa mukaan Luca herää taas liian myöhään kun toisten leikki on jo ohi. Tässä vaiheessa kun Ljuba ottaa kaiken irti viimeisistä lumenrippeistä. Jotta ei voinut kovin kylmä olla.


Vaan sitten se Luca keksi, että nythän näitä keppejä on taas yllin kyllin löydettävissä.


Kavuttiin kolmeen pekkaan lintutorniin vaan Nelli ei sinne uskaltanut tulla ja haukkui harmiansa portaiden alapäässä. No ei me siellä kauaa oltukaan. Kunhan kapusin katsomaan Kanadan hanhia jotka seisoskelivat siellä kaislikon ulkopuolella. Siinä sitten Luca, Ljuba ja Vilma seurasivat perässä.


Siellä Suvisaariston rannalla on yksi kohta josta jäät lähtee aina viimeiseksi. Siis muuten kuivalla maalla puiden välissä. Sehän se on kivaa kun vielä jostakin löytyy lunta ja jäätä koirien mielestä. Tai no lähinnä Ljuban ja Lucan mielestä. Ei tainnut olla mitenkään erityisen hauskaa pikku neideistä joskin pehmeässä lumessa on kyllä kiva möyriä.


Tänään olimme sitten vain hevostallien takana olevassa metsikössä mutta tilaa oli rajatusti sillä siellä muutaman pojan maastopukuihin ja tummiin maskeihin pukeutunut kopla leikkivät maalisotaa ja ampuivat toisiaan maalipanoksilla. Siitähän se Vilmalla riemu syntyi. Luca ihme kyllä jätti homman pariin haukahdukseen pari eri kertaa. Oleskelimme siis pelkästään kalliolla ja siitä lähdimme sitten hevostallin rinteelle.


Vilma tarkkailee, ettei naamioidut hirviöt vaan liian lähelle pääse pyssyinensä.

Huomenna lähdemmekin mökille ja siellä ei ole kummepaa probleemaa koirien kanssa kun ei pahemmin tartte niitä remmeissä kuljetella. Vaan onkohan tupa ihan kylmä kun sieltä naapuri soitti ettei saa sähköä päälle. Olimme pyytäneet, että hän käy laittamassa pääkatkaisijan päälle joka on talon ulkopuolella. Hänellä kun oli aivoverenvuoto viime syksynä niin onkohan niin ettei hän nyt muista miten se tapahtuu vai mitä? Pikkuisen nyt kummeksuttaa kyllä. Jospa hän soittaisi minulle kun äiti ei osaa mitään neuvoa näissä asioissa. Toivotaan että se järjestyy kun kylmään ja kosteaan tupaan ei ole kovin mieluisaa mennä.

Vaan eipä muuta kuin oikein ihanaa pääsiäistä itsekullekin. Nyt lähden tästä keittelemään luomumunia koirille.