No nythän täällä on vilskettä ja vilinää. Uusin turriainen Rufino kotiutui muutama päivä sitten ja ei ole ollut tylsää hetkeä sen jälkeen. Niin pirtsakka pojankloppi tämä on ja niin ihanan avoin ja sosiaalinenkin. Pusupoika ja veijari. Henkinen ikä pattiarallaa 6 kk. Vaan osaa kyllä onneksi myös rauhoittuakin. Oikea ikä n. 2 v.
Mutta menkäämme ajassa hieman taaksepäin.
Noin vajaa viikko ennen Rufinon tuloa tuli Lucialle kova ripulitauti. Samassa rytäkässä onnistui Ljuba astumaan johonkin terävään metsässä ja takatassun anturassa oli syvä ja vuotava vekki. Siinä sitten hoideltiin canikurilla ja riisi-maitohappolitkulla Lucian mahaa ja kaikenlaisin sidoksin ja salvoin Ljuban tassua. No Lucia sitten tokenikin kolmen päivän aikana. Tassu oli se ongelmallisempi tapaus. Lopulta se sitten parani niin paljon, että vain ulkona oli sidottu ja tossu päällä. Sisällä saattoi käyttää vain sukkaa. Vielä Rufin saapuessa oli siis side-tossu ulkoilua. Nyt on kuitenkin niin hyvin arpeutunut, että voi ulkoillakin ilman tossua eikä sisälläkään sukkaa tarvitse.
Sitten saapui tämä pyörremyrsky elämäämme. Ei ole ollut tylsää hetkeä sen jälkeen. Mitäs sitten tapahtuikaan. Noh tämä Lucia tyttönen, steriloitu narttu, kehitti itselleen juoksuajan. Mitä lie olikaan steriloinnin yhteydessä tapahtunut mutta ainakaan kaikkea tarpeellista ei oltu pois saatu. Siinä sitten pimppa turvonneena ja itseään kokoajan putsaten merkkailuineen päivineen pähkäilin mitäs tästä yhteiselosta nyt tulee. Rufino on kastroitu mutta tie sitten koska kun se tyhjä nahkapussi on edelleen aika näkyvä siellä haarojen välissä. Selvääkin selvempi on, että edelleen hormoonit jyllää pojalla.
Seuraavaksi kehitti Ljuba itselleen mahtiripulin. Sitä tavaraa tuli sisälle ja ulos. Onneksi sitä kesti vain pari päiväöä ja nyt tuntuisi kaikkien massut olevan kunnossa taas.
Rufino onkin ollut täysin sisäsiisti tähän aamuun saakka. Tänään sitten lorotteli olohuoneeseen vaikka pihan ovi oli auki. Uskon sen olleen merkkailua Lucian juoksuista johtuen. Koskapa sen itsekin näin ja poika osaa ulos tehdä pääsin kyllä heti asiasta huomauttamaan. Saa nähdä oliko sillä vaikutusta.
Siellä Lucian selässäkin on poika pari kertaa ollut ja sen jälkeen tuntuu olevan hieman tukalaa miehenalullani kun toiminta keskeytetään.
On siis ollut aikas menevää tämä alkumme ja kekseliäisyyttä vaativaa. Nyt on Lucialla vanhat sloggini ja pikkuhousunsuoja päällään. Häntää varten leikkasin niihin reiän ja lopulta kiristin systeemin hakaneuloilla. Lisäksi sai rassu suihkauksen Cothivet haavansuojasuihketta sinne haarojen väliin. Tämä kahdesta syystä. Cothivet siis pitää koiran kielen poissa määrätyltä alueelta kun siinä on kovasti voimakas tuoksu. No senpä takia ei Lucia nyt yritä niitä pöksyjä lutkutella saatikka pois repiä. Se pitää myös Rufinon nenän poissa sieltä.
Olen myös suihkinut tossuni ja muita esineitä samalla aineella kun toi pojankloppi ei oikein osaa pysyä erossa niistä vaikka leluja ja pahvirasioita on lattiat täynnä. Kyllähän nämä onkin ahkerasti askarrelleet. Jopa Ljubakin.
Mutta tässä on nyt siis valikoima näitä kuvia, jotta kertokoot ne omaa tarinaansa.
Vasta saapuneena lentokentällä Rufino tutustuu Ljuban peräpäähän :D
Kotona Lucia ei ollut yhtä vastaanottavainen
Kovasti piti paikkoja tutkia heti alkuun
Kiva lelukin löytyi
Sitten yllätti väsy
Seuraava päivä ja heti lähti leikki käyntiin
Myös Lucia siskon kanssa päästiin pikkuista rallia ottamaan
ja myös painia
Sängyllekin päästiin mutta hajurako, se oli pakko olla
Ljuballa ei ollut mitään sitä vastaan, että uusi veli oli ihan pyllyssä kiinni kuin turvaa hakien pörisevältä kaksoissisareltaan
Ulkona löytyi muitakin leikkikavereita
Kun samalla sai hurmattua russelitädin ja sai yhdellä kertaa maharapsutusta sekä koirapainia niin ei olisi pieni koirapoika onnellisempi ollakaan
Sitten päästiin porukalla jalkoja venyttelemään
Siskokset russelille hieman liian nopeita mutta urheasti pikkuinen yritti mukana pysyä
Sängylläkin tapahtui lähentymistä
Mitä!? En ollut missään lähelläkään tuota pojankloppia!
Ljubakin innostui leikkisälle ja yhdessä siinä karvapalloa retuutellaan
Edelleen se on Ljuba joka tahdin määrää vaikka hitaampi kakaroita selvästi onkin. Ei tule pallosta kinaa vaan Ljuba saa tilaa.
Ruokailu rivissä onnistui saman tien mutta kyllä on poika ruokahullu. Pakko sitä on pidätellä kunnes on kaikilla kupit telineissä, jotta ei ehdi muittenkin kuppeja tyhjäksi hotkaista.
Nyt ei tartte enää Ljuban toimia hajurakona ja sängyssä nuo kolme kanssani nukkuvat.
Näin somasti olivat jo eilen illalla vieretysten eikä ole siis mikään järjestetty kuva ;)
Tämä taas on mutta tuo yksi ei ihan vielä ymmärrä istu-käskyä vaikka alkaa senkin kyllä sisäistämään kun saa namia. Paikka-käskyä ymmärtää sitäkin vähemmin toisin kuin Ljuba ja Lucia.
Kaikin puolin tosi pirteä ja ihana pakkaus joskin joka asiaan aina nenäänsä kylläkin tunkemassa. Oli sitten kyseessä Ljuban tassun hoito tai Lucian pöksyjen sovittelu.
Ja niin söpö, kuten tässä päikkäreillä yhdessä hirvilelun kanssa.
