Ljuban tassujen muoto onkin sitten otollinen tóssuille ja onneksi sillä pysyy tossut vapaana ollessakin päällä paremmin. No onhan siinä syynä sekin että vauhti meidän mummulla on jo aika verkkaista verrattuna kakarakaksikkoon. Ne kyllä jaksavat painella.
Luciakin on selvästi alkanut vapautumaan vieraittenkin koirien kanssa. Eilenkin leikki pitkään suursnautseri tytön kanssa. Se on jo aika hyvä saavutus kun itseään puolta isomman kanssa uskaltautuu juoksemaan. Koirapuistossakin haastoi siellä ollutta beaglea leikkiin mutta beagle ei oikein ottanut onkeensa.
Koirat ovat myös pysyneet terveenä ja Lucian kutina on ehkä vähäisempää kuin alussa. Ei kuitenkaan kokonaan poissa. Nyt myös tuntuu olevan sillä kova karvanlähtö. Ostin sellasen furminaattorin ja sillähän sitä karvaa lähtee mahottomasti. Myös Ljubalta saa hyvin suurimmat osat irtokarvaa sillä pois.
Huolena on tietty tuo Ljuban nivelrikko. Käytiin ottamassa cartrophren pistos kuuri mutta ei siitä valitettavasti ollut pitkää apua. Eli ei oikein toimi niinkuin pitäisi. Glukoosia tietty syö sitten päivittäin ja omega-tuotteita.
Silti huomaan surevani jo nyt sitä päivää kun minun kultaisesta mummostani aika jättää. On niin surullista katsoa kuinka hän vanhenee.
Toki nämä minun kaksoseni saivat häneen uutta puhtia ja leikkisyyttä mutta fyysisesti on nuo merkit kuitenkin niin havaittavissa. Ljuba vaan on minulle niin kovin kovin rakas. Mahtava koira. Yksi kymmenestä tuhannesta. En tahtoisi Ljubastani luopua ikinä koskaan. Mutta päivä päivältä se päivä, jolloin minun täytyy kuitenkin lähenee. Kunpa voisin Ljubani kloonata.
No tiedän. Hölmöä surra tulevaa kun pitää nauttia tästä päivästä. Ja kyllähän minä sitäkin teen. Jokaisesta hetkestä nautin jolloin voin vain käteni ojentaa ja silittää tuota harmaantuvaa päätään ja katsella noihin syviin punaruskeisiin silmiinsä, joiden katse on niin lempeä ja niin viisas. Suuri onni kohtasi minua kun tuon upean koirani ymmärsin adoptoida.
Vaan ei sovi unohtaa kahta veijaria, jotka tuolta etelän mailta tuli elämääni rikastuttamaan. Ovat hekin upeita yksilöitä. Vallan ihania kerrassaan luonteeltaan. Lucia on niin herkkä ja suloinen ja niin läheisyyttä rakastava pikku ballerina. Kerrassaan ylihellyyttävä yksilö. Mollamaija jota saa kantaa miten vaan ja aina vaan se on yhtä ihanaa. Pääasia että saa olla lähekkäin.
Rufino on toiselta nimeltään Hessu Hopo ja voi sitä kippurassa nauramisen määrää mitä tuo koltiainen saa aikaiseksi mamsissaan lähes päivittäin. Suuri koomikko kaikkine kieppuineen, ilmeineen ja elkeineen. Toki myös kovin läheisyyden haluinen hänkin. Jopa niin, että nykyisin on hankalaa sängyssä kun on kolme koiraa, jotka kaikki yhtä mielellään valtaisivat sen tyynypaikan pääni vieressä. Voi kuinka pieneen myttyrään voikaan kaksi espanjalaista mennä kun tarve vaatii päästä lähimmäksi mamsin ihoa.
Ihan yhtä innokas mamsi ei ole sillä minnepä ne omat käsivartensa laittaa kun kaksi myttyrää työntyy kainaloon yhdessä. Siinä onkin sitten sitä ähellystä ja tönimistä mikä ei oikein toimi näillä veijareilla. Ljuba kun sitten on kovinkin herkkä tönimiselle. Yritänkin aina saada Ljuballekin sitä ilmatilaa siinä vierelläni.
Mutta muuten nämä ovat kaikki kolme ylimmät ystävykset. On suorastaan liikuttavaa katsella heidän keskinäistä kommunikointiansa.
Ljuban ja Lucian suhde on sellainen herkkä. Kovasti hännät huiskaa aina kun kohtaavat ja varsinkin Lucialla on sellainen hyvin viehettävä tapa puskea kuin kissa sekä minua että Ljubaa samalla kun kiemurtelee innoissaan ympyrää. Ljuballakin kovasti häntä huiskaa ja aina pitää Lucia nuuskia kovasti läpi. Aina kun katselen niin hellyn uudestaan ja uudestaan.
Rufi taas pistää tyttöihin vauhtia. Yleensä ne rajuimmat painit käydään kovasti äristen Ljuban kanssa. Näitä on päivittäin ja varsinkin kun joku tulee käymään niin Rufi innostuu. Rufilla on myös tapana maata selällään lattialla ja kiemurrellä äristen puolelta toiselle kuin joku hulluuskohtauksen kourissa oleva ihminen. Se on kyllä niin hupaisan näköistä touhua.
Luciakin on jo vähän intoutunut joskus painimaan Rufin kanssa. Se on kuitenkin erilaista. Makaavat lattialla tai sängyssä ja mutustavat toistensa korvia tai jalkoja. Ei ärinöitä. Korkeintaan Lucia vinkuu sillai turhautuneella äänellä mutta kuitenkin saattaa jatkaa leikkiä.
Pitkään ajattelin, ettei Luciasta ole sen koommin vetoleikkeihin kuin koirapainiinkaan mutta nyt sekin puoli alkaa herkästä prinsessastani tulemaan esiin. Varautuneemman luonteensa takia se on vaan kestänyt tähän asti. Rufi kun oli täysin avoin kaikelle jo sillä hetkellä kun siellä kentällä astui kuljetusboksista ulos.
Aikoinaanhan Ljubakin otti kaiken lunkisti vastaan ja heti ekana yönä löysin sen makaamasta sohvalta ketarat kohti kattoa täysin tyytyväisenä.
Mutta summa summarum on vaan todettava, että on se ihme miten hyväluonteisia ja mahtavia koiria tuolla maailman tarhoilla kodittomina viruu. Vai onko minulla vaan ollut onni myötä näitten kaikkien kanssa, jotka ovat luonani olleet tai käsieni kautta kulkeneet? Tällä tarkoitan niitä hoidokkeja, joita minulla on ajasta aikaan ollut.
Ulkona toki huomaa, ettei ole sitä tottelevaisuus treenausta saaneet samalla tavalla kuin ihan pennusta asti kodissa ollut saa. Niinpä ovat aika itsenäisiä mutta se ei haittaa niin kauan kuin eivät aiheuta mitään vahinkoa kenellekään ja kuitenkin tietävät, että masin luokse kannattaa aina palata vaikka niin paljon mielenkiintoisia asioita tuolla ulkomaailmassa löytyykin. Eihän se palaaminen tapahdu useinkaan ensimmäisellä kutsulla mutta tapahtuu sitten lopulta kun on ensin saanut tutkia paikat läpi ja päässyt purkamaan sitä syntynyttä energiaa mitä sisällä ollessa on päässyt kerääntymään.
Viimeiset kuvat täällä onkin olleet syksyllä ja ihan hirmu määrä uusia kuvia onkin tullut otettua. Täytyy nyt sitten valita niistä jonkinlainen kooste tänne blogiin.
Tässä me kaikki pötkötellään sängyssä ja pidetään sellaista yhteistä hellää hetkeä
Tässä lenkkeillään Suvisaaristossa ensi pakkasten aikoihin
Tässä ollaan niinikään Suvisaariston kallioilla sateisena marraskuun päivänä
Pyynnöstä koirat asettautuivat näin hienoon potrettimuodostelmaan
Ilmat kylmenivät ja tein sitten koirille myös kullekin oman jumpperin
Kaksosille tein myssytkin kovia pakkasia varten ettei vähäkarvaiset korvat palellu
Tässä yksi esimerkki tuon Hessu Hopon venkuroinnista
Tällä kertaa syynä oli äidin hoidokin Romeon vierailu. Romeo tuli näyttämään uutta hänelle virkkaamaani manttelia, kun ei aiemmin ole sellasta omistanutkaan.
Nämä ihanat haalarit annoin myös teettää kaikille kolmelle ja onpa niillä ollutkin käyttöä tänä talvena.
Tässä oltiinkin lunten tultua naapuri Vilman (ja toki myös emännän) kanssa jälleen Suvisaaristossa
Kivaa oli siellä kaveruksilla lumessa liidellen
Ihan kylmimmillä ilmoilla piti toki vaan remmilenkkeillä auratuilla teillä
Onneksi upeita ilmoja on pidellyt ja välillä pakkasherra vähän hellitti otettaan
Kuten tässä kun kävimme Soukan Kasavuorella ennen joulua
Täysin siemauksin nauttivat kaikki kolme siitä reissusta
kuten kuvista näkyy
Lucia se vain liitää kinosten läpi vaivatta
Mitä lie myyränkoloja sieltä lumen alta löysivätkään
Pääasia että hauskaa piisasi vaikka välillä vähän tassuja kylmäsikin
Joulu ja uusi vuosi vietettiin mökillä
Siellä olikin mukavan tunnelmallista
Missäs se joulupukki viipyy?
No tulihan se sitten lopulta se pukkikin (vaikka salaa taisi käydä)
kaiken jännityksen jälkeen maittoi uni
Olipa mukavaa kun heti aamulla pääsi ulos temmeltämään
Käymään tuli myös naapurin Saku herra Lucian riemuksi
Kävimme jäällä lenkillä ja voi mikä riemu syntyi kun siellä oli laumallinen lokkeja ja variksia odottelemassa hätyyttämistä pilkkireiän luona
Heippa sisko. Leikitäänkö?
Rufi ja kalasaalis
Edelleen kiehnääminen on Ljuban lempiharrastus
ja hullun lailla juokseminen Lucian
Rufi se rakastaa lumen syöntiä
Tässä kuitenkin oli löytynyt jotain muuta herkkua
Ljuba se vaan kiehnää …
ja kiehnää
Toki mummukin joskus nuorison kanssa juoksentelee vielä
Ilmat olivat kuitenkin jo nyt aika kiperiä ja Rufi tykästyi kuin kissa konsanaan tähän takan edessä olevaan tuoliin
Ne muutamat uuden vuoden paukut menivät aika huomaamatta kun telkkari pauhasi ja leikittiin kovasti pitkin iltaa. Toki niitä piti vähän haukuskella kylläkin.
Tässä tassutellaan kohti uutta vuotta
Ja olipa vuoden ensimmäinen päivä mitä upein ilmaltaan vaikka kylmää olikin
Sitten olemmekin jo lähes nykypäivässä ja ilmat ovat edelleen taivaalliset.
Tässä on valaistuskin niin romanttinen
Kuten myös tässä
Toki koirien mielestä se paras elämys on kun ulkona löytyy ihanaa hevoskakkajäähdykettä.
Tai kun pääsee viillettämään jäällä vapaana kuin taivaan lintu
ja tietty metsään pupujussikoiden jäljille
ja kaikkea jännää tutkimaan
vaikka pikkusen ne tassut siellä kylmästä kipristyivätkin
Jotta sellaista ollaan viime aikoina touhuiltu
ja ihanasta talvesta nautittu
joten terkkuja vaan kaikille kamuille täältä Espoonlahden Touhutriolta
